Lasten ja nuorten fysiikkaharjoittelu

Tarvitseeko nuorten tehdä fysiikkatreeniä?

Onko fysiikkatreeni turvallista kasvuikäisille?

Millaista fysiikkaharjoittelu olisi meidän lajissa hyvä tehdä?

Lasten ja nuorten fysiikkaharjoittelu herättää aikaajoin keskustelua niin lajipiireissä kuin laajemmastikin yhteiskunnassa. Fysiikkaharjoittelun suhteen on suuria kulttuurieroja niin lajien kuin eri maidenkin välillä. Mitä siitä sitten pitäisi olla mieltä?

Mitä fysiikkaharjoittelu on?

Fysiikkaharjoittelun sisältö vaihtelee lajista riippuen, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan varsinaisen lajiharjoittelun lisäksi tapahtuvaa eri ominaisuuksien harjoittamista kuten voima- kestävyys-, tasapaino-, ketteryys- ja nopeusharjoittelua.

Miksi sitä pitäisi tehdä?

Jokaisessa lajissa on oma lajityypillinen liikekielensä. Suurin osa lajeista painottaa tietyn tyyppistä liikkumista ja kehonkäyttöä enemmän kuin joitain toisia, sillä juuri sen tyyppinen liikkuminen harjoittaa lajisuorituksessa tapahtuvia asioita. Jos siis halutaan hyväksi keihäänheitossa, tulee harjoittelussa olla tarpeeksi keihäänheiton näköistä liikettä, jotta suoritustekniikka ja siihen liittyvät liikkumisen ominaisuudet kehittyvät. Jos taas päälajina on rytminen voimistelu, on lajiharjoittelu hyvin toisenlaista. No miten se fysiikkaharjoittelu sitten tähän liittyy?

1) Fysiikkatreenissä voidaan puuttua spesifisti lajisuorituksessa ilmi tulleisiin heikkoihin lenkkeihin. Jos esimerkiksi huomataan, että heittoliikkeen aikana voimantuotossa on ongelmaa, voidaan fysiikkatreenissä pureutua siihen mistä voima vuotaa liikkeen aikana ja harjoittaa spesifisti sitä, sen sijaan, että hinkattaisiin heittoliikettä kokonaisuutena vielä enemmän. Jos halutaan täyttää uima-allas, paikataan ensin pohjassa oleva reikä niin altaaseen ei tule laskettua vettä joka valuisi vain hukkaan.

2) Fysiikkatreenillä voidaan valmistaa kehoa tulevaan harjoitteluun. Jos tiedetään, että lajiharjoittelussa ollaan siirtymässä treenijaksoon, jossa esimerkiksi pohkeet tulevat kuormittumaan enemmän, voidaan fysiikkaharjoittelussa ennaltaehkäisevästi ja porrastetusti kasvattaa tämän kehonosan kudoskapasiteettia, jotta se kestäisi tulevan harjoittelun paremmin. Usein pehmytkudoksen rasitusvammojen taustalla on juuri riittämättömät tai liian yksipuoleisesti harjoitetut fyysiset ominaisuudet kuten esimerkiksi liian vähän tai monotonisesti harjoitettu lihasvoima. Samalla tavalla fysiikkaharjoittelulla voidaan myös valmistautua esimerkiksi alkavaan kilpailukauteen. Toisin sanoen fysiikkaharjoittelun tavoite on parantaa urheilijan harjoitettavuutta ja kehittää lajitaitojen pohjaominaisuuksia.

3) Fysiikkaharjoittelulla voidaan tuoda monipuolisuutta harjoitteluun. Fysiikkaharjoitukset ja lämmittelyt ovat loistava mahdollisuus lisätä monipuolisuutta harjoittelun liikekieleen ja samalla huomioida lajiharjoittelussa vähälle jäävät liikesuunnat/liikkeen tuotto tavat. Monipuolinen kehon käyttö näyttäisi suojaavan etenkin lapsia ja nuoria rasitusvammoilta. Hyvin varhainen erikoistuminen yhteen lajiin näyttää nimittäin lisäävän rasitusvamma-alttiutta. Etenkin jos päälaji on siis jo valikoitunut, olisi harjoittelussa tämän monipuolisuuden säilyttämisenkin vuoksi hyvä pitää mukana monen näköistä fysiikkaharjoittelua ja lämmittelyrutiinia. Lasten ja nuorten kanssa fysiikkatreenin monipuolisuus usein myös lisää treenin mielekkyyttä.

Onko fysiikkaharjoittelu sitten turvallista lapsille ja nuorille? Voiko pituuskasvu häiriintyä tai kehitys muuten vaarantua?

Lyhyt vastaus? KYLLÄ, fysiikkaharjoittelu on turvallista ja kannattavaa myös kasvuikäisille!

Harjoittelu täytyy toki sovittaa urheilijan ikätasoon ja motorisiin taitoihin sopivaksi. Harjoittelun tulee haastaa sopivasti jotta se kehittää, mutta olla kuitenkin sellaista, että urheilija pystyy sen turvallisesti suorittamaan. Harjoituskuormien suhteen ollaan usein vielä hyvin konservatiivisia kasvuikäisten kanssa. Tämän hetken tutkimusnäyttö kuitenkin kallistuu siihen suuntaan, että myös järkevästi käytetty lisäkuorma on turvallista kasvuikäisille. Lasten ja nuorten harjoittelussa olisi tärkeää, että valmennuksella on osaamista kasvuikäisten harjoittelusta, jotta osattaisiin huomioida harjoittelun ohjelmoinnissa mm. nopean kasvun vaiheet. Kasvuikäiset eivät ole pienoiskokoisia aikuisia, joten kasvuikäisten urheilijoiden kanssa toimivalla ammattilaisella, oli se sitten valmentaja tai urheilufysioterapeutti, tulisi olla hyvä ymmärrys kasvuikäisen fysiologiasta ja sen vaikutuksista harjoittelukuormituksen sietokykyyn ja vamma-alttiuteen.

Saana Saukkoriipi

Urheilufysioterapeutti (sert.), fysiikkavalmentaja